Kävin vastikään katsomassa Keski-Uudenmaan teatterissa uuden komedian nimeltään Rempallaan. Täytyy myöntää, etten näin 21-vuotiaana juurikaan teatteria harrasta, mutta tämä yllätti positiivisesti.
Roope Lipastin alun perin 2013 ilmestynyt satiiri kertoo uusioperheestä, joka muuttaa vanhaan ja ränsistyneeseen rintamamiestaloon. Perheeseen kuuluu Timo ja Hanna, joilla on kaksi teini-ikäistä lasta, Alina ja Jesse.
Talonkorjaussoppaa tulee hämmentämään myöskin eräskin hiiri, pari eurooppalaista pimeää rakennusmiestä, rakennustarkastaja, anoppi, tuleva vauva ja monia muita.
Näytelmä leikittelee erittäin paljon stereotypioilla ja sukupuolirooleilla. Perheen tytär on kuvattu someen koukussa olevana pissiksenä ja poika on ns. “Jonne”, jolla on huppu päässä ja tahtoo mopoauton. Miehen odotetaan osaavan ja tietävän rakentamisesta kaikki, nainen haluaa talosta mahdollisimman modernin, työläiset ovat “epäkäytännöllisiä” sekä anoppi kuvataan miehen näkökulmasta tummana ja synkkänä hahmona, jotka tekevät näytelmästä suomalaisille samaistuttavan ja on osa vitsiä.
Nykynäytelmien tavoin tämäkin sisältää viittauksia populaarikulttuuriin sekä musiikilla on suuri rooli, jotka ovat kummatkin sovitettu käsikirjoitukseen hyvi sulavasti.
Näytelmä toteuttaa lähestulkoon kaikki mahdolliset vitsit, joita tästä skenaariosta voisi kuvitella ja suurin osa niistä toimii, tosin joskus vitsi kulkee tarinan edellä ja kulkee pään yli. Näyttelijät Jari Vainionkukka, Elina Varjomäki ja Anna-Leena Sipilä tekevät erinomaista työtä vaihtaen rooleja usein lennosta ja Sipilä lähes varastaa koko show:n lukuisilla sivurooleillaan.
Nopeatempoinen ja hyväntuulinen näytelmä sopii loistavasti pienelle näyttämölle ja viihdyttää melko varmasti kaiken ikäisiä. Minua se ainakin innostuttaa harrastamaan lisää korkeakulttuuria. Jasu Keisa Kirjoittaja on 21-vuotias keravalainen, joka kävi katsomassa Rempallaan-komedian 21.3. Hän aloittaa työkokeilun Keski-Uudenmaan teatterilla toukokuussa.